The paper examines the education and training of adults in ethics. It applies to courses at universities and colleges as well as in the work place. The paper explores the evidence on our ability to strengthen moral behaviour through courses on ethics, finds it to be weak, so starts with the assumption that we cannot teach people to be ethical. The paper asks therefore what the objectives of a course could be and how best to achieve them. It examines the (...) different theories in the literature, eventually settling on four objectives: increasing moral cognition; teaching a widening and strengthening of ethical practices; adopting teaching approaches that maximise learning impact, and developing the personal skills of individuals in negotiation and persuasion. All four objectives are of value to people who seek an ethical work environment. The paper then explores the theories and differing approaches used for achieving each objective, including among others, public interest disclosures, structuring and using codes of ethics, case problems and other experiential learning techniques, organisational and institutional approaches to ensuring ethical behaviour, classroom interaction, the role of theory, team teaching and tailoring the courses to meet an ethical needs analysis for that discipline, profession or organisation. (shrink)

Zombeja käsittelevät televisiosarjat ja sarjakuvat ovat viime vuosina saavuttaneet suurta suosiota. Esimerkiksi The Walking Dead -sarjan ensimmäinen jakso näytettiin samanaikaisesti 120 maassa, ja sarjaa on sittemmin katsonut tuotantokaudesta riippuen 5–15 miljoonaa katsojaa. Post-apokalyptinen maailma kiehtoo suurta yleisöä, koska dystooppiset tarinat peilaavat erilaisia käsityksiä ihmisten perusolemuksesta ja yhteiskunnan perustasta; sarjaa voi pitää filosofisena ajatuskokeena, jolla testataan, miten erilaiset näkemykset toimisivat luonnontilaan paluun jälkeen. Artikkelimme lähtökohta on, että zombikuvasto tarjoaa hedelmällisen tilaisuuden filosofiselle analyysille. Tarkastelemme yhteiskunnan romahtamisen jälkeistä tilaa yhteiskuntafilosofian klassikoiden, Aristoteleen ja (...) Thomas Hobbesin avulla. Pyrimme osoittamaan, että Hobbesin luonnontilan käsitteen rinnalla Aristoteleen eettiset ja yhteiskuntafilosofiset näkemykset tarjoavat hyödyllisen näkökulman sivilisaation romahduksen jälkeisen kuvitteellisen tilanteen ymmärtämiseen. Täydennämme analyysia sosiaalipsykologi Erich Frommin yhteiskuntaluonteen käsitteellä ja osoitamme, että dystopiaan sisältyy lupaus utopiasta, paremmasta maailmasta. Yleisesti ottaen esitämme, että populaarikulttuurin ja filosofian yhdistäminen tarjoaa oivaltavan näkökulman nykyisen länsimaisen ihmiskuvan peruselementtien ymmärtämiseen. (shrink)

Attributing moral responsibility to an agent requires that the agent is a capable member of a moral community. Capable members of a moral community are often thought of as moral reasoners (or moral persons) and, thus, to attribute moral responsibility to collective agents would require showing that they are capable of moral reasoning. It is argued here that those theories that understand collective reasoning and collective moral agency in terms of collective decision-making and commitment – as is arguably the case (...) with Christian List and Philip Pettit’s theory of group agency – face the so-called “problem of the first belief” that threatens to make moral reasoning impossible for group agents. This paper introduces three possible solutions to the problem and discusses the effects that these solutions have in regard to the possibility of attributing moral responsibility to groups. (shrink)

This paper explores variance in how people morally disapprove wrongs related to doping. The variance may pertain to what type of moral disapproval a person uses or to what they disapprove of. Our e...

Lectio Praecursoria 5.10.2018: Artikkeli on väitöstilaisuudessa esitetyn englanninkielisen lectio praecursorian käännös. Väitöskirja tutkii ranskalaisfilosofi Michel Foucault’n kokemuksen käsitteitä sekä teemoja, joita hän käsittelee näiden käsitteiden avulla. Analysoimalla eri kokemuksen käsitteitä Foucault'n filosofiassa voimme paitsi ymmärtää paremmin hänen länsimaiseen nykyajatteluun olennaisesti vaikuttanutta työtään myös peilata käsityksiämme terveydestä, mielenterveysongelmista ja itseen kohdistuvista käytännöistä. Usein häneen viitataan ajattelijana, joka kyseenalaistaa kokemusnäkökulman lähtökohtana tieteelliselle tiedolle. Kokemuksen käsitteillä on kuitenkin erityisasema Foucault’n varhaisissa, psykiatriaa ja psykologiaa käsittelevissä kirjoituksissa sekä hänen myöhäisissä etiikkaa tutkivissa teksteissään, joissa hän (...) palaa käsittelemään terveyden ja huolenpidon teemoja. Teksteistä löytyy runsaasti viitteitä ”elettyyn kokemukseen”, ”taustakokemukseen”, ”transformatiiviseen kokemukseen”, ”rajakokemukseen”, ”kokemuksen kenttään” ja ”kokemuksen muotoihin”. Väitöskirja siis asettaa kokemuksen Foucault’n filosofian keskiöön ja analysoi kokemuksen käsitteiden teoreettisia tehtäviä ja merkityksiä. Tutkimus käsittelee myös sitä, minkälaiseksi kokemuksen itsestä on ajateltu muodostuvan filosofisissa traditioissa, joissa kehotetaan kuuntelemaan ja tarkastelemaan itseä, kääntymään itseen, uskomaan itseensä sekä löytämään itsensä. Lopulta tutkimus nivoo kokemusteeman yhteen Foucault’n kriittisen filosofian kanssa. (shrink)

Elämä tavataan nähdä kuoleman vastakohtana. Tällaisen kahtiajaon ulkopuolelle mahtuu kuitenkin paljon ontologisia ja eettisiä kysymyksiä, joita on lähdettävä purkamaan toisesta suunnasta. Marietta Radomska ja Cecilia Åsberg ehdottavat suunnaksi biofilosofiaa, jossa elämistä ja kuolemista tarkastellaan yhteen kietoutuneina ja yhdessä muuttuvina.

Hanna Meretojan kirja The Ethics of Storytelling ammentaa hermeneuttisesta perinteestä aineksia kirjallisuutieteelliseen näkökulmaan, joka valottaa kerronnan rooleja meidän jokapäiväisessä elämässämme ja pyrkii myös tarjoamaan kriittisen välineistön, jonka avulla voimme ymmärtää ja kritisoida aikamme kerronnallisia käytäntöjä ja kertomusmalleja. Tämä teksti tarkastelee Meretojan argumentin pääpiirteitä ja sijoittaa hänen työnsä laajempaan nykyaikaisen eettisen ajattelun kontekstiin.

G.W.F. Hegel's Elements of the Philosophy of Right is his last major published statement not only on the philosophy of law but on ethical theory, natural law, social and political theory as well. The studies of Right, Morality, Ethical Life discuss Hegel's views both historically and systematically, contributing to the lively discussions concerning the significance of Hegel's view in the present philosophical contexts. Contributors are Eerik Lagerspetz, Ossi Martikainen, Markku Mäki, Tuija Pulkkinen, Michael Quante, Hannu Sivenius, Markus Wahlberg and Jussi (...) Kotkavirta. "Right, Morality, Ethical Life offers refreshing and relevant interpretations of Hegel's legal philosophy, particularly on the issues of personal autonomy, modern society, and constitutional theory. It's chief merit is its ability to perceive Hegel as a real contributor to contemporary debates on the notions of person, morality, and law." Professor David Rasmussen, Boston University Editor of Philosophy and Social Criticism. (shrink)