Abstract

Hanna Meretojan kirja The Ethics of Storytelling ammentaa hermeneuttisesta perinteestä aineksia kirjallisuutieteelliseen näkökulmaan, joka valottaa kerronnan rooleja meidän jokapäiväisessä elämässämme ja pyrkii myös tarjoamaan kriittisen välineistön, jonka avulla voimme ymmärtää ja kritisoida aikamme kerronnallisia käytäntöjä ja kertomusmalleja. Tämä teksti tarkastelee Meretojan argumentin pääpiirteitä ja sijoittaa hänen työnsä laajempaan nykyaikaisen eettisen ajattelun kontekstiin.