Kirjoituksessa argumentoin, että metafysiikka on ollut valistusta, vaikka se edelleen kaipaa lisää valistumista, kun valistus ymmärretään avoimena prosessina, joka ei ole ajasta ja paikasta riippuvaista. Käsittelen ensin sitä, mitä metafysiikka ja valistus ovat. Sitten lausun länsimaisen metafysiikan historiasta hyvin lyhyesti. Päätän esseen argumentoimalla, että metafysiikka on valistunutta siinä mielessä, että klassisen substanssi-ominaisuus-skeeman sokeasta seuraamisesta on pitkälti päästy eroon. Metafysiikka kaipaa kuitenkin lisää valistusta ja kriittistä tarkastelua, jotta vapaudumme täysin kyseisen skeeman ja modernin predikaatti-logiikan johdatuksen aiheuttamasta kolmesta (...) ongelmallisesta suositusta (tausta)oletuksesta: (1) perustavat partikulaariset yksilöoliot ovat (periaatteessa) laskettavia, (2) ne eivät ole relationaalisia ja (3) ominaisuudet ovat ontologisesti riippuvaisia kantajistaan. (shrink)

This article defends strong formal ontological conception of ontological categories against Lewis's "deflanationary" conception. Here, it sides with E.J. Lowe (1998) among others. However, the paper argues against Lowe's conception of metaphysics as an a priori science. Different category systems are compared and the best system is selected on the basis of its ability to accommodate our the best a posteriori conceptions of reality.

[A comment paper on Tuomas Tahko's book An Introduction to Metametaphysics (CUP, 2016).] Pyrin tässä artikkelissa selvittämään, missä määrin Tuomas Tahkon kirjan An Introduction to Metametaphysics luvussa 9 esittämä käsitys tieteen ja metafysiikan suhteesta tuo selvyyttä metafysiikan luonteeseen itsenäisenä tutkimusalana. Analyyttinen metafysiikka on joutunut viimeisten viidentoista vuoden aikana kasvavan kritiikin kohteeksi. James Ladymanin (2012) mukaan viime aikoina suosittu käsitys metafyysisen teorian valinnasta teoreettisten hyveiden perusteella kohtaa niin sanotun vahvan globaalin alimääräytyneisyyden ongelman. Tahko pyrkii vastaamaan näihin huoliin esittämällä synteesiin E.J. (...) Lowen metafysiikkakäsityksen ja Laurie Paulin (2002) esittämien ideoiden välillä. Argumentoin, että Tahkon vastaus on sikäli puutteellinen, että se jättää avoimeksi kysymyksen parhaan ontologisen kategoriajärjestelmän valinnasta. Teen ehdotuksia siitä, miten voimme välttää alimääräytyneisyyshuolen myös tässä tapauksessa. (shrink)

[The title in English: "The Concept of Life in Spinoza's Philosophy."] Tarkastelen tässä kirjoituksessa elämän käsitteen merkitystä Spinozan filosofian eri vaiheissa, ja selvitän, miksi käsitteellä ei enää hänen Etiikkansa ontologiassa ole keskeistä asemaa. Samalla piirtyy esiin joitakin Spinozan ajattelun olennaisia aspekteja.

This paper engages critically with Dimitri Gutas’ recent characterization of post-classical Islamic philosophy and theology as a form of paraphilosophy or intellectual activity that merely simulates philosophy. I argue that this view arises from a misguided understanding of the concept of philosophy that should provide the standard for its historiography. In order to avoid a number of problematic consequences, such as gaps in historical continuity or a disconnection from what we understand by philosophy today, we must take our cue from (...) a sufficiently uncontroversial contemporary concept of philosophy instead of any particular historical concept, such as the Peripatetic amalgam of metaphysics, theory of science, and the empirical sciences. Such a strategy provides a sound basis for the inclusion of post-classical thinkers, as well as many classical thinkers who are not falāsifa, in the history of Islamic philosophy without vicious circularity or loss of a normative concept of philosophy. (shrink)