Professor Phillips′s short paper ‘Ten Questions for Psycho-Analysis’ goes back a long time to 1964 or 65. The questions were originally directed to me after a paper I read to the Philosophical Society in Swansea. I have answered some of these questions in my books on Freud, though perhaps not to Phillips′s satisfaction. Here I shall try to do so again, however briefly.

Radicalism has the potential to become more widespread in a younger generation of Muslims who are too textual, exclusive, extreme and uncritical. Their ethos of struggle has created a momentum to contest radical ideologies of Islamic radicals. This study investigates the potential for the radicalisation of Islamic students in Indonesia and formulates an approach of integrating national and religious values to mitigate the potential for radicalism. A qualitative research approach is used, and data were collected by distributing questionnaires to Indonesian (...) Islamic student activists. Interviews were also conducted with experts to strengthen secondary sources of information. The results show that the potential for Islamic student to be exposed to radical activists is high. Through categorisation, interpretation and analysis, it was found that the concepts and spread of radicalism were more influenced by religious interpretations than social tolerance factors. In addition, the religious nationalist approach is formulated based on religious terminology and religious narratives. CONTRIBUTION: This research contributes by assisting colleges' efforts in building a detection system and mitigating the risk of student radicalism through a religious nationalist approach. (shrink)

This study aims to answer the following research question: what are the problems and prospects of the development of Islamic psychology studies in Southeast Asia? This study used descriptive qualitative research and employs data triangulation during data collection. Documentation study, in-depth interviews and focus group discussions were used to obtain the data. Data were analysed using patterns of data collection, data reduction, data presentation and conclusion drawing. It can be concluded that Islamic psychology presents many problems and prospects for those (...) who are concerned about the development of Islamic science. The finding strengthens the perspective that there are three problems of developmental studies of Islamic psychology in Southeast Asia: (1) the discussion on the issue still focuses on theoretical integration and philosophical levels rather than on applicative ones; (2) methodological problems; and (3) polarisation of the capacity of Muslim psychologists. Apart from the problems, the development of Islamic psychology studies has good prospects. This indication can be seen from the following transformations: (1) from the formulation phase towards the research phase, (2) from comparative study patterns towards developing concepts of psychology based on Islam and (3) from a normative-cognitive approach towards the substantive-Sufistic approach.Contribution: Through this study, it is hoped that strategic attempts will be made by Muslim psychologists to collaborate and develop networks on designing more targeted studies in solving the various problems that arise around the integration of psychology and Islam at the ontological, epistemological or axiological levels. (shrink)

Title in English translation: Metametaphysics - with and without Categories. A comment paper on An Introduction to Metametaphysics by Tuomas Tahko. Ehdotan artikkelissa uutta olevan ja sen muodon välistä erottelua. Erottelun avulla voidaan antaa täsmällinen käsitys ontologisen kategorian käsitteestä ja metafysiikan tutkimuskohteesta. Argumentoin myös, että metafysiikan epistemologiaa ja semantiikkaa sekä metafyysistä selitttämistä pitää lähestyä kategorianäkökulmasta. Artikkeli on kommentti Tuomas Tahkon oppikirjaan An Introduction to Metametaphysics.

Filosofian piirissä on viime aikoina käyty intensiivistä keskustelua metafysiikan naturalisoinnista ja tieteellisen metafysiikan mahdollisuudesta. Yksi tämän keskustelun keskeisistä teoksista on James Ladymanin ja Don Rossin (sekä osin John Collierin ja David Spurrettin) kirjoittama Every Thing Must Go (2007). Tässä kirjassa Ladyman ja Ross puolustavat, omien sanojensa mukaan, neopositivistista skientismiä. Heidän ohjelmansa on skientistinen, koska Ladymanin ja Rossin mukaan tiede on ainoa tapa tutkia todellisuutta objektiivisesti. Neopositivismi ilmenee puolestaan siinä, että heidän ohjelmansa tukeutuu eräänlaiseen verifikaatioperiaatteeseen. Ladymanin ja Rossin verifikaatioperiaate ei kuitenkaan (...) perustu, toisin kuin aiempien positivistien vastaava, kielelliseen merkitykseen tai suoriin havaintoihin vaan tiedeyhteisöön. Tiedeyhteisö päättää, mitkä kysymykset ja teoriat ovat tutkimisen arvoisia. Ladyman ja Ross esittelevät kirjassaan kaksi metafyysistä ohjelmaa: negatiivisen ja positiivisen. Toisaalta he pyrkivät kritisoimaan analyyttistä metafysiikkaa, jota he pitävät liiaksi irtautuneena nykytieteestä, ja toisaalta antamaan oman naturalistisen metafysiikkansa. Pyrimme tässä artikkelissa osoittamaan, että Ladymanin ja Rossin positiivinen ohjelma on jännitteessä, tai jopa ristiriidassa, heidän negatiivisen ohjelmansa kanssa. Tämä näkyy Ladymanin ja Rossin sitoutumisesta modaalirealismiin ja siinä, miten he yrittävät oikeuttaa sitoumuksensa. Jännitteen vuoksi Ladymanin ja Rossin on luovuttava joko modaalirealismista tai metafysiikalle antamistaan tiukoista vaatimuksista. (shrink)

Lectio praecursoria 28.9.2018: Hengitys on hyvin harvinainen teema filosofiassa. Aiemmin hengitystä filosofisena kysymyksenä ovat tarkastelleet mm. Luce Irigaray ja David Kleinberg-Levin. Väitöskirjatutkimuksessani Phenomenological Ontology of Breathing tutkin fenomenologisesti hengityksen filosofiaa, so. miten hengittäminen voisi olla filosofinen kysymys ja miten eletty kokemus hengityksestä voisi mahdollisesti avata ja jäsentää meille aivan uuden tavan tehdä filosofiaa. Väitöskirjani lähtökohtana on aiemmin tutkimattomat Maurice Merleau-Pontyn fenomenologiset huomiot hengityksestä. Näiden Merleau-Pontyn hengitystä koskevien huomioiden pohjalta pyrin jäsentämään uuden fenomenologisen käsityksen hengityksestä. Tämä uusi fenomenologinen käsitys hengityksestä ei (...) perustu fysiologis-luonnontieteelliseen näkemykseen hengityksestä kaasujen vaihteluna ja soluhengityksenä, vaan kokemukselliseen ymmärrykseen hengityksestä kehollisena maailmasuhteena. Hengittävä maailmasuhde on hengittävän kehon ja avoimen ja näkymättömän ilmapiirin, so. ilman atmosfäärin, välistä vuorovaikutusta. Tähän uuteen kokemukselliseen hengitys-käsitykseen perustuen pohdin, miten filosofia voitaisiin mahdollisesti aloittaa uudelleen hengityksen filosofia. Tämä uusi filosofia ei olisi olio- tai persoonaorientoitunut, vaan ilmapiiriorientoitunut filosofia. Merleau-Pontyn fenomenologisen filosofian lisäksi erityisesti Gaston Bachelardin elementaalinen ajattelu ilmasta ja ilman runoilijoista on avittanut väitöskirjatutkimustani tähän uuteen filosofiseen orientaatioon. Bachelardin tarkastelemat ilman runoilijat runoudessaan inspiroituneesti seuraavat ja kuuntelevat kosmista hengitystä pyrkien ilmaisemaan sanoin sen hiljaista viisautta. Väitöskirjassani pyrin kuuntelemaan fenomenologisen filosofian kontekstissa ilman runoilijoiden inspiroimana tätä kosmis-elementaalisen hengittävän ilman hiljaista viisautta. Pyrkimykseni synnyttää tämä uusi hengityksen filosofia kulkee käsi kädessä Irigarayn toiveen kanssa uudesta hengityksen kulttuurin kultivoimisesta. (shrink)

Kommentoin artikkelissa Hanna Meretojan The Ethics of Storytelling -teoksessa esittämiä näkemyksiä kaunokirjallisten kertomusten eettisestä arvosta. Kritisoin Meretojan edustamaa lähestymistapaa, jossa kaunokirjallisten teosten vaikutuksista teoretisoidaan ilman empiirisiä viitepisteitä taikka pohdintaa siitä, mistä väitteille voitaisiin löytää tukea tai kuinka teoriaa voitaisiin koetella. Lisäksi esitän huomioita muun muassa kaunokirjallisten kertomusten soveltamisesta arkeen sekä kertomusten kontingenteista vaikutuksista.

Title in English: Hume's Definition of Cause. Esitän artikkelissa tulkintani Humen kuuluisista kahdesta määritelmästä ”syylle”. Väitteeni on, että Hume ei esitä kahta erillistä määritelmää, joiden suhde olisi ongelmallinen, vaan syyn kahden oleellisen aspektin määritelmät. Yhdistänkin lopuksi määritelmät yhdeksi Humen syyn määritelmäksi. Artikkelini on luonteeltaan tulkitseva ja väittävä. Tarkoituksenani on tulkita erästä kausaliteetin klassikkoa mahdollisimman tarkasti ja siten estää tiettyjä tyypillisiä väärinymmärryksiä, ilman että voin ottaa Humen määritelmää kritiikin kohteeksi. Artikkelin rajoissa ei ole myöskään mahdollista perustella tulkintaani yksityiskohtaisesti eikä tarkastella (...) Humen perusteita määritelmälleen. (shrink)