Abstract

Jos yhteiskuntatieteilijöitä on uskominen, yhteiskuntatieteet ovat aina kriisissä, mutta onneksi kulloisellakin puhujalla on tarjottavanaan ratkaisun avaimet. Tämä artikkeli noudattaa tuota hyväksi havaittua kaavaa. Se lähtee liikkeelle Immanuel Wallersteinin 1990-luvun lopussa käynnistämästä yhteiskuntatieteiden fragmentoituneisuuskeskustelusta ja tarkastelee sen jälkeen ensin Wallersteinin omia ja sitten Michael Mannin historiallisen sosiologian kriisiin tarjoamia ratkaisuesityksiä. Edellisiä voidaan pitää ongelmallisina ja jälkimmäistä kaikesta laaja-alaisuudestaan huolimatta liian kapeana aikakautemme polttavimpien ongelmien analyysiin. Siksi käsittelenkin seuraavaksi Mannin ideologisiin, taloudellisiin, sotilaallisiin ja poliittisiin valtalähteisiin keskittyvän ns. IEMP-mallin laajentamista vieläkin kattavammaksi tutkimusohjelmaksi, joka tiivistyy ns. NACEVP-malliksi. Kirjaimet mallin lyhenteessä viittavat naturaaliseen, artefaktuaaliseen, kulttuuriseen, taloudelliseen, väkivaltaan liittyvään ja poliittiseen valtaan. Lopuksi elaboroin mallin käyttöä tutkimuksessa analysoimalla sen avulla populismin viimeaikaista nousua OECD-maissa, ja aivan viimeiseksi teen yhteenvedon.