Artikkeli on kommentaari Elisa Aaltolan teoksesta Varieties of Empathy – Moral Psychology and Animal Ethics, joka käsittelee erilaisia empatian muotoja sekä niiden moraalisia ansioita ja rajoituksia etiikassa, erityisesti suhtautumisessa eläimiin. Totean aluksi olevani Aaltolan kanssa samaa mieltä teoksen pääasioista, ja keskityn kommenteissani kahteen sivuteemaan: kognitiivisen empatian moraaliseen statukseen ja reflektiivisen empatian sisältöön. Kognitiivisen empatian osalta pohdin ovatko narsistisista tai psykopaattisista persoonallisuushäiriöistä kärsivät henkilöt parhaita esimerkkejä affektiivisen empatian puutteen moraalisista vaikutuksista. Ehdotan että kognitiivisen empatian moraalista statusta voisi tutkia myös sellaisilla henkilöillä, (...) joiden hoidossa käytetään beetasalpaajia, jotka heikentävät tunteisiin kuuluvaa kehollista aktivaatiota ja siten oletettavasti myös affektiivista empatiaa. Reflektiivisen empatian osalta pohdin tarkkaavaisuuden roolia kriittisessä reflektiossa. Aaltola erittelee tarkkaavaisuutta mindfulness-ajattelun sekä Iris Murdochin ja Simone Weilin filosofioiden avulla. Tarkkaavaisuuteen myös kuuluu kriittinen näkökulma, sillä sen tarkoitus on paljastaa ja oikaista epäjohdonmukaisuudesta, puutteellisesta tiedosta tai ymmärryksestä tai puolueellisuudesta johtuvia virheitä empaattisessa suhtautumisessa muihin eläimiin ja ihmisiin. Totean, että Aaltolan esitys jättää kuitenkin avoimeksi, mistä tällainen kriittisen arvioinnin ja eettisen kultivoinnin näkökulma nousee, jos tarkkaavaisuus ei ole luonteeltaan analyyttista eikä ensisijaisesti rationaalistakaan. Näistä huomautuksista huolimatta suosittelen Aaltolan teosta kaikille empatiasta ja etiikasta kiinnostuneille. (shrink)