Ajatuksen toimitus on ystävällisesti suonut minulle tilaisuuden vastata Aki Lehtisen ja Kaisa Herneen kirjoituksiin. Vaikka Lehtinen on radikaalimpi sosiaalisen valinnan teorian kriitikko kuin minä, hän on joiltakin osin sitoutunut teorian perusolettamuksiin minua tiukemmin. Käsittelen vastauksessani kolmea näistä. Lisäksi tuon esiin, miksi riippumattomuussääntöä koskevat jatkuvat erimielisyydet eivät nähdäkseni ole vakavin heikkous sosiaalisen valinnan teoriassa; kiistanalaisin peruskäsite on pikemminkin sosiaalisen preferenssi- eli paremmuusjärjestyksen käsite. Kommentoin myös lyhyesti Lehtisen tulkintaa utiliteettien maksimoimisesta. Kaisa Herne tarkastelee omassa esityksessään äänestyssääntöjen valintaa. John Lockea seuraten, päätöksentekijöiden velvollisuus (...) on valita oikeudenmukaisin mahdollinen vaalijärjestelmä. Mahdollisia keskenään yhteensopimattomia oikeudenmukaisuuskriteerejä on kuitenkin hyvin paljon. Herneen käsittelemä ajatus tietämättömyyden verhon takana tehtävästä valinnasta oikeudenmukaisuuden takaajana on modernin yhteiskuntafilosofian keskeisiä oivalluksia. Hänen selostamansa päätöksentekokokeet osoittavat, että tietämättömyyden verhoa ei tarvitse mieltää vain ajatukselliseksi apuvälineeksi. Vaikka empiiriset deliberaatiokokeet ovat tietyllä tavalla vakuuttavampia kuin pelkät ajatuskokeet, ne nähdäkseni ovat alttiita osin samantyyppisille metodologisille ongelmille, joita lyhyesti esittelen vastauksessani. (shrink)