Chi ha l'abitudine di sfogliare le riviste filosofiche sa che "metafisica" non è più una parola che scotta. I maestri dell'inizio del secolo (gli empiristi logici sono l'esempio più tipico) identificarono la metafisica con il non-senso e usarono la parola come un marchio di infamia. Non mancavano precedenti nella storia della filosofia. Ma oggi gli allievi di quei maestri preferiscono rifarsi ad un uso diverso, meno fazioso, del termine per indicare con esso un'indagine filosofica, che non solo non deve essere (...) trascurata, ma concerne i fondamenti di molte altre ricerche, ed è quindi per molti versi centrale. (shrink)

The aim of the paper is twofold. First, it expounds the thesis of ‘conceptual relativity’ propounded in a series of writings of the well-known philosopher Hilary Putnam and indicates the alleged manner in which the thesis, according to Putnam, undermines the foundations of metaphysical realism (understood in a peculiar way spelled out in the paper). Second, a critical examination of Putnam’s anti-metaphysical-realist argument is offered. It is argued that Putnam offers examples only of a trivial, so-called indexical relativity, and that (...) his strategy leaves the foundations of metaphysical realism intact. (shrink)

Yleensä Wienin piirin loogista empirismiä kannattaneet filosofit mielletään antirealisteiksi. Tässä artikkelissa kuitenkin argumentoidaan, että piirin johtohahmo Moritz Schlick oli eräänlainen realisti myös nykystandardien valossa. Näin ollen – niin yllättävältä kuin se kuulostaakin – positivismi ja realismi ovat yhteensovitettavissa. Schlick tosin erotti kannattamansa empiirisen realismin jyrkästi metafyysisestä realismista, jota hän piti merkityksettömänä. Schlickin realismin esittelyn lisäksi artikkelissa tarkastellaan yleisellä tasolla hänen epistemologiaansa, kielifilosofiaansa ja metafysiikan kritiikkiään. Tekstissä pohditaan myös Schlickin suosiman realismin asemaa ja relevanssia nykyisessä realismikeskustelussa.

Ontologiset kategoriateoriat pyrkivät vastaamaan metafysiikan klassiseen ongelmaan: kysymykseen siitä, mihin eri kategorioihin oliot eli entiteetit jakaantuvat. Olioilla tarkoitetaan tässä mitä tahansa, joka on olemassa. Olevan kategoriat eli ontologiset kategoriat (lyhyesti kategoriat) ovat alustavasti olioiden hyvin yleisiä lajeja. Jäsenyys olioiden kategoriassa ei niinkään kerro sitä, mitä piirteitä oliolla on, vaan sen olemisen tavan ¬– miten se esimerkiksi on tai voi olla maailman rakenneosa. Esimerkkejä mahdollisista kategorioista ovat konkreettiset partikulaariset yksilöoliot (substanssit), ominaisuudet, relaatiot, prosessit, tapahtumat ja joukot. -/- 1. Mitä ovat ontologiset (...) kategoriateoriat -/- 2. Uusaristoteelinen realismi -/- 3. Russellilainen realismi -/- 4. Universaalikimpputeoriat -/- 5. Nominalismi: substanssi-modus-teoriat -/- 6. Trooppiteoriat -/- 7. Jyrkkä nominalismi -/- 8. Tapahtuma- ja prosessiontologiat -/- 9. Ontologisten kategorioiden tutkimus Suomessa -/- 10. Suositeltavaa jatkolukemista -/- 11. Lähteet . (shrink)

Artikkeli käsittelee Saul Kripken Ludwig Wittgensteinin myöhemmistä töistä koostamaa merkityskeptistä haastetta, erityisesti niin kutsuttua äärellisyyden ongelmaa. Pääargumentti on, että skeptisen haasteen pääasiallinen vastaaja, semanttinen dispositionalismi, ei uusimmistakaan yrityksistä huolimatta ole kyennyt ratkaisemaan äärettömyyden ongelmaa. Ratkaistakseen ongelman dispositionalistin tulisi selittää, kuinka on mahdollista, että äärellinen puhuja voisi omata disposition käyttää jotain termiä äärettömässä määrässä tapauksia määrätyllä tavalla. Monet dispositionalistit esittävät, että ratkaisu löytyy niin kutsutuista ceteris paribus -ehdoista, joita vastaan Martin Kusch on argumentoinut. Jatkan Kuschin kritiikkiä ja osoitan ceteris paribus -strategian (...) keskeiset ongelmat, minkä lisäksi vastaan myös kahteen näistä ehdoista riippumattomaan dispositionalistiseen strategiaan. (shrink)

It is now over 15 years since Hilary Putnam first urged that we take the “narrow path” of internal realism as a way of navigating between “the swamps of metaphysics and the quicksands of cultural relativism and historicism” (1983, p. 226). In the opening lines of the Preface toRealism with a Human Face, a collection of Putnam's recent papers edited by James Conant, Putnam reaffirms his allegiance to this narrow path, unmoved by Realist murmurings from the swamps and laconic Rortian (...) suggestions that only the quicksands are a proper metaphilosophical abode for those willing to confront our lack of epistemological and metaphysical foundations. If there are changes to be discerned in these writings, Putnam avers, they pertain only to the burden allotted to different considerations in the overall economy of his argument: “It might be said that the difference between the present volume and my work prior toThe Many Faces of Realismis a shift in emphasis: a shift from emphasizing model-theoretic arguments against metaphysical realism to emphasizing conceptual relativity” (p. xi). (shrink)