Résumé En 1665, Robert Hooke fait paraître son grand ouvrage de microscopie, _Micrographia_, véritable défense et illustration de la philosophie expérimentale. L’année suivante, Margaret Cavendish, duchesse de Newcastle, publie à compte d’auteur un traité et un roman qui attaquent les fondements mêmes de cette science nouvelle. La dispute qui s’engage à l’initiative de la duchesse s’inscrit dans le contexte d’une plus vaste controverse sur la légitimité et l’efficacité des instruments optiques en philosophie naturelle. Toutes les figures de la controverse scientifique (...) y sont déployées. Toutes, sauf une : la riposte. Car Margaret Cavendish est seule dans l’arène. Peut-on parler de duel lorsque seule l’une des deux parties attaque? C’est ce cas particulier de dispute qui s’achève faute de combattant que cet article propose d’étudier. (shrink)

Résumé En 1665, Robert Hooke fait paraître son grand ouvrage de microscopie, _Micrographia_, véritable défense et illustration de la philosophie expérimentale. L’année suivante, Margaret Cavendish, duchesse de Newcastle, publie à compte d’auteur un traité et un roman qui attaquent les fondements mêmes de cette science nouvelle. La dispute qui s’engage à l’initiative de la duchesse s’inscrit dans le contexte d’une plus vaste controverse sur la légitimité et l’efficacité des instruments optiques en philosophie naturelle. Toutes les figures de la controverse scientifique (...) y sont déployées. Toutes, sauf une : la riposte. Car Margaret Cavendish est seule dans l’arène. Peut-on parler de duel lorsque seule l’une des deux parties attaque? C’est ce cas particulier de dispute qui s’achève faute de combattant que cet article propose d’étudier. (shrink)

Dans les débats classiques des xvie et xviie siècles, la représentation est considérée avant tout comme une question rhétorique et psychologique, mais à la fin du xviie siècle, elle devient une question épistémologique. Cet ouvrage explore le contexte de cette transformation et ses sources.

Ayant vecu en Espagne chretienne et en Espagne musulmane, en butte aux humiliations de la Croix et du Croissant, temoin de la diffusion parmi les Juifs de la philosophie greco-arabe dont il reconnait et deplore le pouvoir de seduction et les ravages qu'elle provoque, Juda Hallevi, l'un des plus grands poetes de l'Age d'or, achevera vers la fin de sa vie un ouvrage et accomplira une action d'eclat qui lui assureront une place de premier plan dans le judaisme. Defendant dans (...) un livre, devenu classique, sa foi contre la philosophie, le christianisme et l'Islam, il tentera, contrairement a la plupart des penseurs juifs du Moyen Age, de mettre en lumiere la specificite de la religion, qui cesse d'etre pour lui la version populaire allegorisee du systeme de Platon ou d'Aristote, et de fournir une interpretation de l'existence juive sur sa terre ancestrale et dans l'Exil. Ayant egalement compris que ni en Orient ni en Occident il n'existe un lieu d'espoir en qui puisse se fier, il s'arrach, non sans dechirement, a l'Espagne, sa terre natale, et bravant tous les dangers, il part pour Sion, qu'il a chantee en des vers emouvant. Mais sa mort en Egypte fait eclore la legende. (shrink)

Contre les lectures qui visent à minimiser chez Hegel et Marx le rôle des actions individuelles, on tentera de montrer que les formulations hégélienne et marxienne du principe de faisabilité mettent au contraire cet agir au premier plan. Mais, on verra que la traduction matérialiste de ce principe conduit à l’opposition des modalités de cette faisabilité : participation d’un côté, révolution de l’autre. Si l’action historique comme praxis révolutionnaire est toujours suspendue à sa coïncidence avec les circonstances, celle-ci ne signe (...) pas tant la limite de cette praxis que son surgissement imprévisible, jamais assuré de son succès, ni de son échec, ce qui pose le problème de son organisation. (shrink)

This paper is interested in the individual memory of wars in Maïssa Bey. The writer devoted her two books to the wars in Algeria - they were written to be adapted to the theatre: Entendez-vous dans les montagnes… and Pierre Sang Papier ou Cendre. In Entendez-vous dans les montagnes..., the memory in question is that of the War of Independence against the colonization during the years 1956-1962, while Pierre Sang Papier ou Cendre addresses the French colonization that lasted 132 years, (...) from 1830 to 1962. In other words, the first relies on individual and collective memories, while the second concerns especially the collective memory. (shrink)

Suomessa kuten muissakin ”kehittyneissä” maissa suurin osa tutkimus- ja kehittämistoiminnasta tehdään nykyisin jo yksityisellä rahoituksella. Tämä on tuonut mukanaan myös aivan uudenlaisia yhteiskunnallisia ja eettisiä ongelmia ja haasteita. Tilaustutkimuksen osuus korkeakouluissa tehtävästä tutkimuksesta on jatkuvasti kasvanut. Tällaiseen suuntaavaan ulkopuoliseen tutkimusrahoitukseen liittyy monenlaisia ongelmia. Pyrin tässä kirjoituksessa käsittelemään niistä keskeisimpiä.

”Rotu” mielletään usein pelkästään biologiseksi käsitteeksi. Niinpä rasismista syytetyt toisinaan puolustautuvat julkisuudessa sanomalla, että he eivät ole biologisten rotuoppien kannattajia, vaan esimerkiksi vain kannattavat kulttuurien oikeutta olla erilaisia. Historiallisissa yhteyksissä menneiden aikojen ajattelijoita saatetaan puolustaa sillä, että he eivät olleet ainakaan biologisia rasisteja. Erottelun taustalla on olettamus, että biologiaa koskevat ja kulttuuria koskevat käsitykset voidaan ongelmattomasti erottaa toisistaan. Tämän esityksen yhtenä pyrkimyksenä on pohtia biologia vs. kulttuuri -erottelun merkitystä rotua koskevissa käsityksissä, ja problematisoida sitä. Tarkastelun aineistona käytetään 1800-luvun lopun ja (...) 1900-luvun alun vaikutusvaltaisimpia ”klassisia” rotuteorioita. Näitä näkemyksiä luonnehditaan yleensä ”biologisiksi”. Vaikka rotuteorioiden juuria on etsitty antiikista saakka, ja vaikka eri vuosisatojen ajattelijoilta on helppo poimia rotuennakkoluuloja heijastavia kommentteja, tarkasteltuna ajanjaksona laskettiin se teoreettinen perusta, joille esimerkiksi 1930- ja 1940-lukujen rasistiset käytännöt rakennettiin. Harva enää vaivautuu lukemaan tuon aikakauden rotuteoreetikkoja tai edes tunnistaa heidän nimensä: rotuteoriat ovat tyypillistä pseudotiedettä, vailla itsenäistä älyllistä arvoa. Kuitenkin johtavien rotuteoreetikkojen kirjoitukset käännettiin aikanaan useimmille eurooppalaisille kielille, ja niitä myytiin satoja tuhansia kappaleita. Rotuajattelusta tuli liberalismin, sosialismin ja kommunismin kaltainen vaikuttava yhteiskunnallinen virtaus. Sen historiallisesti tunnetuin ilmaus oli Saksan kansallissosialismi, mutta lähes kaikissa Euroopan maissa – ja monissa Euroopan ulkopuolisissa maissa – syntyi paikallisesti värittyneitä versioita rotuopeista. Useimmissa maissa nämä opit syntyivät jo ennen kuin kansallissosialismista tuli Saksan hallitseva ideologia. Yhtäältä rotuopit sekoittuivat vanhempiin, kielellisesti ja kulttuurisesti muotoiltuihin nationalismin versioihin. Toisaalta ne kytkeytyivät usein biologisin käsittein muotoiltuihin ideoihin rodun parantelusta. Silti rotuopit erottuvat käsitteellisesti ja teoreettisesti sekä ”pelkästä” nationalismista että ”pelkästä” rotuhygieniasta. Tämän esityksen muina tavoitteina on pyrkiä muodostamaan historiallisesti ja filosofisesti täsmällisempi käsitys rasismia tukevasta ajattelusta. Samalla rotuopit toimivat kiinnostavana ja varoittavana esimerkkinä politiikan käyttöön valjastetun pseudotieteen argumentaatiotavoista. (shrink)

Tässä artikkelissa tarkastelen feministisen bioetiikan näkökulmia sijaissynnyttämiseen. Keskityn erityisesti sijaissynnytykseen konstruoimiseen työksi, äitiyden käsitteeseen sekä kaupallisuuden ja sen määrittelemisen pohdintaan. Kysyn, onko sijaissynnyttäjälle maksettava palkkio riittävä tai välttämättä edes moraalisesti keskeisin eettisesti kestämättömän kaupallisuuden määrittäjä. Esitän, että sijaissynnyttämisen mieltäminen työksi voisi auttaa laatimaan eettisesti kestävää säätelyä, jota Suomessa ei tällä hetkellä ole. Sijaissynnyttämisen täyskielto Suomen kaltaisissa korkean reproduktioterveyden, globaalisti verraten pienten tuloerojen maissa ruokkii kolonialistista reproduktioturismia. Katson, että äitiyden käsitteellistä paikkaa sijaissynnytyskonstruktioissa ja sen vaikutuksia sijaissynnytyskäytenteisiin tulisi tarkastella kriittisesti. Nähdäkseni (...) sijaissynnytystä tulisi myös tarkastella suhteessa ammattikasvattamisen ja -hoivaamisen etiikkaan. (shrink)