Kant’s late essay ‘The End of All Things’ (1794) establishes a distinctly modern field of inquiry that has fittingly been called ‘philosophical eschatology’ by asking, ‘why do human beings expect an end of the world at all?’ (AA 8:330) Interpretation of the essay’s purpose and argument have usually taken one of two routes: Kant is either understood as writing an esoteric political critique under the guise of the philosophy of religion, or as being focused largely on problems related to the (...) immortality of the soul as a postulate of pure practical reason. In contrast, I argue that the essay presents the end of all things as a cosmological idea of reason. In this essay I trace Kant’s idea of an end as its preconditions are established through the three Critiques, and finally made explicit in his late work. (shrink)

Artikkeli käy läpi Quentin Meillassoux’n Äärellisyyden jälkeen -teoksessa esittelemiä spekulatiivisen materialismin lähtökohtia: ajatuksen Kantin jälkeistä filosofiasta hallinneesta korrelationismista ja sen ”heikosta” ja ”vahvasta” muodosta sekä Meillassoux’n perusargumentin, jolla hän pyrkii osoittamaan vahvan korrelationismin pyrkimyksen absoluuttisista viitepiisteistä luopumiseen sisäisesti ristiriitaiseksi. Tarkastelun pääpaino on Meillassoux’n väitteessä, että ajattelun riisuminen kaikista absoluuttisista näkökohdista johtaa vahvan korrelationismin omaksumaan ”fideistisen”, uskon ja järjen erillisyyttä ja keskinäistä riippumattomuutta korostavan suhtautumisen uskonnolliseen uskoon. Tällainen fideismi voi Meillassoux’n mukaan suojella tai jopa palvella ”nykypäivän fanatismia”. Artikkeli esittää joukon kriittisiä (...) huomioita Meillassoux’n fideismin ja uskon, uskonnollisten absoluuttien sekä fanatismin käsitteistä. Hänen klassiseen valistusmoderniin nojaava fideismikritiikkinsä osoittautuu toistaiseksi puutteellisesti perustelluksi ja ongelmallisesti muotoilluksi. (shrink)

The paper analyzes Quentin Meillassoux’s conception of the fideistic approach to religious faith intrinsic to the “strong correlationism” that he considers pervasive in contemporary thought. Backman presents the basic elements of Meillassoux’s speculative materialism and especially the thesis according to which strong correlationism involves a “fideistic” approach to religiosity. In doing so, Backman critically examines Meillassoux’s notions of post-metaphysical faith, religious absolutes, and contemporary fanaticism, especially against the background of Heidegger’s philosophy. According to Backman, Meillassoux’s logical and conceptual critique of (...) strong correlationism is innovative, and it may remain legitimate if its presuppositions are accepted. And yet, Backman argues that Meillassoux’s allegations of fideism seem to rely on the questionable application of Enlightenment conceptions to the contemporary situation. (shrink)