The present argument focuses on part of Augustine’s defense of Christianity in The City of God. There Augustine argues that the Christian religion did not cause the sack of Rome by the Goths in 410 CE. Augustine revised the definitions of a ‘people’ and ‘republic’ found in Cicero’s De Republica in light of the impossibility of true justice in a world corrupted by sin. If one returns these definitions to their original context, and accounts for Cicero’s own political teachings, one (...) finds that Augustine follows Cicero’s republicanism on several key points. First, civil rule differs from mastery over slaves. Second, political life is indeterminate, so a republic could be any regime suitable for governing free human beings. Third, the prudent man may not abstain from public service. For Augustine the duty to public service is connected to his tragic portrayal of life and suffering in society after ‘the fall’. Augustine’s contribution to the republican tradition is not to be found in the concept of a natural order, but in an explanation of why that order fails. (shrink)

This article scrutinizes the political thought of a twelfth-century Parisian master, Peter the Chanter , with reference to a theme that has been prominent recently in political philosophy. This is the idea that a just government ought to be free from every kind of arbitrary interference in the lives of those “governed,” that is, that no person ought to be governed according to another's unconstrained will.

Zombeja käsittelevät televisiosarjat ja sarjakuvat ovat viime vuosina saavuttaneet suurta suosiota. Esimerkiksi The Walking Dead -sarjan ensimmäinen jakso näytettiin samanaikaisesti 120 maassa, ja sarjaa on sittemmin katsonut tuotantokaudesta riippuen 5–15 miljoonaa katsojaa. Post-apokalyptinen maailma kiehtoo suurta yleisöä, koska dystooppiset tarinat peilaavat erilaisia käsityksiä ihmisten perusolemuksesta ja yhteiskunnan perustasta; sarjaa voi pitää filosofisena ajatuskokeena, jolla testataan, miten erilaiset näkemykset toimisivat luonnontilaan paluun jälkeen. Artikkelimme lähtökohta on, että zombikuvasto tarjoaa hedelmällisen tilaisuuden filosofiselle analyysille. Tarkastelemme yhteiskunnan romahtamisen jälkeistä tilaa yhteiskuntafilosofian klassikoiden, Aristoteleen ja (...) Thomas Hobbesin avulla. Pyrimme osoittamaan, että Hobbesin luonnontilan käsitteen rinnalla Aristoteleen eettiset ja yhteiskuntafilosofiset näkemykset tarjoavat hyödyllisen näkökulman sivilisaation romahduksen jälkeisen kuvitteellisen tilanteen ymmärtämiseen. Täydennämme analyysia sosiaalipsykologi Erich Frommin yhteiskuntaluonteen käsitteellä ja osoitamme, että dystopiaan sisältyy lupaus utopiasta, paremmasta maailmasta. Yleisesti ottaen esitämme, että populaarikulttuurin ja filosofian yhdistäminen tarjoaa oivaltavan näkökulman nykyisen länsimaisen ihmiskuvan peruselementtien ymmärtämiseen. (shrink)