Most of us agree about the rules or norms of morality, what philosophers call substantive or normative ethics: be kind to small children, do not cheat on exams and return your library books on time. The big disputes come over foundations, metaethics. This article considers the four main positions. Firstly, religious ethics : Here you appeal to the will of God. The problem is not everyone believes in God, and could God make it okay to mark up library books and (...) not return them? Secondly, platonic ethics : Ethics exists eternally in a super-sensible world, along with mathematics. The problem is why it should appeal to us and how do we know about it? What if different people have different intuitions? Thirdly, objective naturalised ethics : Here, value is found in nature, probably in the processes that led to the beings of greatest value, humans. The problem is how this happened because the main theory of evolution, Darwinism, denies that there is any direction to the developmental process. Fourthly, subjective naturalised ethics : It is all a question of the emotions that evolution has given us to get along in life and produce more humans. The problem is that this makes ethics relative. If we had evolved like bees, females’ greatest imperative would be to kick their brothers out of the house as winter approaches. What to do? What to do? Next time ask a preacher not a philosopher! Contribution: The time has come for philosophers generally and students of ethics particularly to come to grips with the fact that human beings are modified monkeys (evolution) not modified mud (Genesis). This essay compares two approaches to ‘evolutionary ethics’ – Social Darwinism and moral non-realism – expressing a decided preference for the latter. (shrink)

Much has happened in the Darwin field since the _Correspondence_ began publishing in 1985. This overview of historiography suggests that the richness of the letters generates fresh scholarly questions and that Darwin, paradoxically, is becoming progressively deconstructed as a key figure in the history of science.

”Rotu” mielletään usein pelkästään biologiseksi käsitteeksi. Niinpä rasismista syytetyt toisinaan puolustautuvat julkisuudessa sanomalla, että he eivät ole biologisten rotuoppien kannattajia, vaan esimerkiksi vain kannattavat kulttuurien oikeutta olla erilaisia. Historiallisissa yhteyksissä menneiden aikojen ajattelijoita saatetaan puolustaa sillä, että he eivät olleet ainakaan biologisia rasisteja. Erottelun taustalla on olettamus, että biologiaa koskevat ja kulttuuria koskevat käsitykset voidaan ongelmattomasti erottaa toisistaan. Tämän esityksen yhtenä pyrkimyksenä on pohtia biologia vs. kulttuuri -erottelun merkitystä rotua koskevissa käsityksissä, ja problematisoida sitä. Tarkastelun aineistona käytetään 1800-luvun lopun ja (...) 1900-luvun alun vaikutusvaltaisimpia ”klassisia” rotuteorioita. Näitä näkemyksiä luonnehditaan yleensä ”biologisiksi”. Vaikka rotuteorioiden juuria on etsitty antiikista saakka, ja vaikka eri vuosisatojen ajattelijoilta on helppo poimia rotuennakkoluuloja heijastavia kommentteja, tarkasteltuna ajanjaksona laskettiin se teoreettinen perusta, joille esimerkiksi 1930- ja 1940-lukujen rasistiset käytännöt rakennettiin. Harva enää vaivautuu lukemaan tuon aikakauden rotuteoreetikkoja tai edes tunnistaa heidän nimensä: rotuteoriat ovat tyypillistä pseudotiedettä, vailla itsenäistä älyllistä arvoa. Kuitenkin johtavien rotuteoreetikkojen kirjoitukset käännettiin aikanaan useimmille eurooppalaisille kielille, ja niitä myytiin satoja tuhansia kappaleita. Rotuajattelusta tuli liberalismin, sosialismin ja kommunismin kaltainen vaikuttava yhteiskunnallinen virtaus. Sen historiallisesti tunnetuin ilmaus oli Saksan kansallissosialismi, mutta lähes kaikissa Euroopan maissa – ja monissa Euroopan ulkopuolisissa maissa – syntyi paikallisesti värittyneitä versioita rotuopeista. Useimmissa maissa nämä opit syntyivät jo ennen kuin kansallissosialismista tuli Saksan hallitseva ideologia. Yhtäältä rotuopit sekoittuivat vanhempiin, kielellisesti ja kulttuurisesti muotoiltuihin nationalismin versioihin. Toisaalta ne kytkeytyivät usein biologisin käsittein muotoiltuihin ideoihin rodun parantelusta. Silti rotuopit erottuvat käsitteellisesti ja teoreettisesti sekä ”pelkästä” nationalismista että ”pelkästä” rotuhygieniasta. Tämän esityksen muina tavoitteina on pyrkiä muodostamaan historiallisesti ja filosofisesti täsmällisempi käsitys rasismia tukevasta ajattelusta. Samalla rotuopit toimivat kiinnostavana ja varoittavana esimerkkinä politiikan käyttöön valjastetun pseudotieteen argumentaatiotavoista. (shrink)