Gender‐affirming care is almost exclusively discussed in connection with transgender medicine. However, this article argues that such care predominates among cisgender patients, people whose gender identity matches their sex assigned at birth. To advance this argument, we trace historical shifts in transgender medicine since the 1950s to identify central components of “gender‐affirming care” that distinguish it from previous therapeutic models, such as “sex reassignment.” Next, we sketch two historical cases—reconstructive mammoplasty and testicular implants—to show how cisgender patients offered justifications grounded (...) in authenticity and gender affirmation that closely mirror rationales supporting gender‐affirming care for transgender people. The comparison exposes significant disparities in contemporary health policy regarding care for cis and trans patients. We consider two possible objections to the analogy we draw, but ultimately argue that these disparities are rooted in “trans exceptionalism” that produces demonstrable harm.. (shrink)

Tämä artikkeli on ensimmäinen suomenkielinen, vertaisarvioitu artikkeli queer-bioetiikasta.[1] Sen on tarkoitus johdattaa queer-bioeettiseen ajatteluun ja innostaa queer-bioeettiseen tutkimukseen. Sen yleisfilosofisempi päämäärä on herättää kysymyksiä sukupuolen ja seksuaalisuuden bioetiikan normatiivis-moraalisista perusteista ja seurauksista. Miten queer-bioetiikan avulla voidaan kyseenalaistaa cis- ja heteronormatiivisuus hyvän elämän välttämättömänä ehtona sekä medikalisoituna merkitysjärjestelmänä? Artikkeli lähestyy tätä kysymystä polkuja raivaten ja mahdollisuuksia kartoittaen. Artikkelissa pohditaan lisäksi queer-bioetiikan suhdetta muuhun tutkimuskenttään sekä sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuuden kysymysten asemaa bioetiikassa. Kansainvälisesti tarkasteltuna homo-, lesbo- ja queer-tutkimus sekä trans- ja intersukupuolentutkimus (...) ovat pyrkineet kyseenalaistamaan bioeettistä ymmärrystä sukupuolen ja seksuaalisuuden normatiivisuudesta vuosikymmenten ajan. Esimerkiksi kysymykset transsukupuolisten henkilöiden sterilisaatiopakosta ja intersukupuolisten lasten ruumiillisesta koskemattomuudesta ovat vakiinnuttaneet asemansa julkisessa keskustelussa vasta viime vuosina. Artikkelin tavoite on osallistua aktivisti- ja kokijanäkökulmien nostamiseen pysyväksi osaksi suomalaista bioeettistä ja yleistä eettis-filosofista tutkimuskenttää. [1] Lance Wahlertin ja Autumn Fiesterin teorian tarkoittamassa mielessä. Suomessakin on toki aikaisemmin tehty LHBTQI-tutkimusta samoihin kysymyksiin liittyen. (shrink)