N. R. Hanson has argued that abductive reasoning relates strongly on the conceptual aspect of problem solving. In different kinds of intellectual enterprizes involving creation of new knowledge, language has an essential role. This conceptual aspect is here approached from a perspective of theory of linguistic meaning. The approach from theory of meaning intends to provide theoretical presuppositions for meaningful expressions and, thus, thoughts. It is argued that these presuppositions characterize the content of abductive reasoning. Language is essential for expressing (...) and communicating knowledge, but it also plays role in how meaningful thoughts about the world are constructed. It is argued here that the propositional content of thoughts is related to language through logical and grammatical forms of language. If abductive reasoning is seen as reasoning bound by certain presuppositions , and the possible number of conclusions of reasoning is limited, these linguistic structures characterize the.rst criterion for possible meaningful hypothesis suggestions. The theory of meaning, especially provided by Jerrold Katz, has also another useful theoretical device for understanding abduction, in addition to the compositional sentence meaning described above. Especially in pragmatism the meanings of linguistic expressions are seen to be dependent of the context they are used. These contextual tokens of meanings provide contextual information of the possible uses and meanings of a linguistic expression. These two theoretical conceptions from the theory of meaning can provide more thorough understanding of the contents of abductive reasoning. (shrink)

Proceedings of the 2016 "one word" colloquium of the The Philosophical Society of Finland. The word was "Possibility".

If we classify ethical theories into ‘immanentist’ (those that detect what is ethically acceptable in some type of world events, such as the utilitarian growth of general benefits) and ‘transcendentalist’ (those that locate in some space beyond this world the reason why we should behave ethically – for example, due to some kind of otherworldly reward –), then the moral philosophy of the so-called ‘first’ Wittgenstein would occupy a special place between both extremes of such a dichotomy. To a certain (...) extent, it could be said that the ethical proposal of Wittgenstein during his years composing the Tractatus Logico-philosophicus maintains a delicate balance that avoids both its exclusive submission to transcendental instances (fundamentals), and its total assimilation by immanent motivations (benefits) when justifying the fact of acting in a correct way. In this article we will look at such a Wittgensteinian pirouette between both members of the transcendent-immanent dualism, and we will suggest that the peculiar place where he leaves ethics, between the heavenly and the earthly, may not be completely alien to some thesis of the Christian religion. (shrink)

Tässä artikkelissa käsittelen Descartesin ikuisten totuuksien välttämättömyyteen liittyvää ongelmaa. Teoksessa Mietiskelyjä ensimmäisestä filosofiasta (1641–1642) Descartes nostaa esiin käsitteen ikuisista totuuksista, käyttäen esimerkkinään kolmiota. Kolmion muuttumattomaan ja ikuiseen luontoon kuuluu esimerkiksi, että sen kolme kulmaa ovat yhteenlaskettuna 180°. Se on totta kolmiosta, vaikka yhtään yksittäistä kolmiota ei olisi koskaan ollutkaan olemassa. Eräät ajattelemieni asioiden piirteet ovat siis Descartesin mukaan ajattelustani riippumattomia. Ikuisia totuuksia ovat ainakin matemaattiset ja geometriset tosiseikat sekä ristiriidan laki. Samoin Descartesin kuuluisa lause “ajattelen, siis olen” lukeutuu ikuisten totuuksien (...) joukkoon. Descartesin ikuiset totuudet olisivatkin siis loogisesti välttämättömiä. Niillä on kyseinen olemus riippumatta ulkoisten kohteiden olemassaolosta tai siitä, ajattelenko niitä lainkaan. Kuitenkin kirjeenvaihdossaan Descartes pitää itsepintaisesti kiinni käsityksestään, että ikuiset totuudet ovat Jumalan vapaasti luomia ja Jumala olisi voinut luoda ne erilailla. Näin ollen luodut ikuiset totuudet eivät tarkkaan ottaen olisikaan välttämättömiä vaan kontingentteja. Ne voisivat olla myös toisella tavalla. Artikkelin alkuun esittelen Descartesin modaalista metafysiikkaa sekä luotujen ikuisten totuuksien kontingenttiudesta seuraavia tulkinnallisia vaikeuksia. Tämän jälkeen pureudun kolmeen erilaiseen ratkaisuyritykseen kommentaarikirjallisuudessa (Frankfurt 1977; Curley 1984 & Bennett 1994) ja osoitan, miksi ne eivät riitä vastaamaan ongelmaan. Lopussa vedän johtopäätöksiä ja luonnostelen mahdollisen ratkaisun. (shrink)