In this article we argue that our present-day mode of looking at bodies expresses a cosmetic gaze, that is, a gaze already informed by the techniques, expectations and strategies of bodily modification and a way of looking at bodies as awaiting an improvement. The cosmetic gaze, as we see it epitomized in contemporary media phenomena like reality makeover shows on television, is also a physiognomic gaze in that it creates a short-circuit between inside and outside beauty. Our article traces some (...) of the history of the present short-circuit between an inside and an outside and analyzes how different visual media have informed and shaped the gaze in historically specific ways, but also how aspects of that history inhere in media practices today. More specifically, we will analyze John Caspar Lavater’s hand-drawn portraits, Francis Galton’s photographical composites, the anthropometrically defined but still intuitively discovered ideals of the ‘Aryan body’ in Nazi Germany, and today’s reality television makeover shows in order to understand some of the continuities and discontinuities of the cosmetic gaze. (shrink)

This article re-examines the anthropological scholarship of Sir Arthur Keith (1866–1955), who served as the president of the Royal Anthropological Institute (1914–1917), the Royal Anatomical Society (1918), and the British Association of the Advancement of Science (1927), who wrote prolifically on anatomy, evolution, and the idea of race. While most commonly associated with the Piltdown man hoax, Keith's contributions to the discipline were far greater and more complex. This essay specifically considers how Keith sought to problematize the concept of the (...) nation, considering the nation-state as an evolutionary unit. The first half of this essay examines Keith's theories on the mechanism of evolution (hormonal instincts) and how this informed his ideas of races and nations as evolutionary units. The second half of the essay considers how Keith deployed his ideas about evolutionary instincts, with the goal of advising Britons about how an evolutionary perspective would help understand, if not resolve, modern political challenges, both international and domestic, that faced the British Empire around the time of the First World War. (shrink)

”Rotu” mielletään usein pelkästään biologiseksi käsitteeksi. Niinpä rasismista syytetyt toisinaan puolustautuvat julkisuudessa sanomalla, että he eivät ole biologisten rotuoppien kannattajia, vaan esimerkiksi vain kannattavat kulttuurien oikeutta olla erilaisia. Historiallisissa yhteyksissä menneiden aikojen ajattelijoita saatetaan puolustaa sillä, että he eivät olleet ainakaan biologisia rasisteja. Erottelun taustalla on olettamus, että biologiaa koskevat ja kulttuuria koskevat käsitykset voidaan ongelmattomasti erottaa toisistaan. Tämän esityksen yhtenä pyrkimyksenä on pohtia biologia vs. kulttuuri -erottelun merkitystä rotua koskevissa käsityksissä, ja problematisoida sitä. Tarkastelun aineistona käytetään 1800-luvun lopun ja (...) 1900-luvun alun vaikutusvaltaisimpia ”klassisia” rotuteorioita. Näitä näkemyksiä luonnehditaan yleensä ”biologisiksi”. Vaikka rotuteorioiden juuria on etsitty antiikista saakka, ja vaikka eri vuosisatojen ajattelijoilta on helppo poimia rotuennakkoluuloja heijastavia kommentteja, tarkasteltuna ajanjaksona laskettiin se teoreettinen perusta, joille esimerkiksi 1930- ja 1940-lukujen rasistiset käytännöt rakennettiin. Harva enää vaivautuu lukemaan tuon aikakauden rotuteoreetikkoja tai edes tunnistaa heidän nimensä: rotuteoriat ovat tyypillistä pseudotiedettä, vailla itsenäistä älyllistä arvoa. Kuitenkin johtavien rotuteoreetikkojen kirjoitukset käännettiin aikanaan useimmille eurooppalaisille kielille, ja niitä myytiin satoja tuhansia kappaleita. Rotuajattelusta tuli liberalismin, sosialismin ja kommunismin kaltainen vaikuttava yhteiskunnallinen virtaus. Sen historiallisesti tunnetuin ilmaus oli Saksan kansallissosialismi, mutta lähes kaikissa Euroopan maissa – ja monissa Euroopan ulkopuolisissa maissa – syntyi paikallisesti värittyneitä versioita rotuopeista. Useimmissa maissa nämä opit syntyivät jo ennen kuin kansallissosialismista tuli Saksan hallitseva ideologia. Yhtäältä rotuopit sekoittuivat vanhempiin, kielellisesti ja kulttuurisesti muotoiltuihin nationalismin versioihin. Toisaalta ne kytkeytyivät usein biologisin käsittein muotoiltuihin ideoihin rodun parantelusta. Silti rotuopit erottuvat käsitteellisesti ja teoreettisesti sekä ”pelkästä” nationalismista että ”pelkästä” rotuhygieniasta. Tämän esityksen muina tavoitteina on pyrkiä muodostamaan historiallisesti ja filosofisesti täsmällisempi käsitys rasismia tukevasta ajattelusta. Samalla rotuopit toimivat kiinnostavana ja varoittavana esimerkkinä politiikan käyttöön valjastetun pseudotieteen argumentaatiotavoista. (shrink)