This essay explores the use of platonist and nominalist concepts, derived from the philosophy of mathematics and metaphysics, as a means of elucidating the debate on spacetime ontology and the spatial structures endorsed by scientific realists. Although the disputes associated with platonism and nominalism often mirror the complexities involved with substantivalism and relationism, it will be argued that a more refined three-part distinction among platonist/nominalist categories can nonetheless provide unique insights into the core assumptions that underlie spatial ontologies, but it (...) also assists in critiquing alternative uses of nominalism, platonism, and both ontic and epistemic structural realism. (shrink)

Modern particle physics suggests an intriguing vision of physical reality: we are to imagine the symmetries of the world as fundamental, whereas the material constituents of the world are ontologically derivative of them. This paper develops a novel ontology for non-relativistic quantum mechanics which gives precise metaphysical content to this vision.

Nonrelativistic quantum mechanics (QM) works perfectly well for all practical purposes. Once one admits, however, that a successful scientific theory is supposed not only to make predictions but also to tell us a story about the world in which we live, a philosophical problem emerges: in the specific case of QM, it is not possible to associate with the theory a unique scientific image of the world; there are several images. The fact that the theory may be compatible with distinct (...) ontologies, and that those ontologies may themselves be associated with a plurality of metaphysical approaches, gives rise to the problem of metaphysical underdetermination. This paper concludes that the available metametaphysical criteria fail to deliver objectivity in theory choice, and it puts forward its own criterion based on a tension between two methods of metaphysical inquiry: one that is closely related to science and another that is not. (shrink)

Ontic Structural Realism is a version of realism about science according to which by positing the existence of structures, understood as basic components of reality, one can resolve central difficulties faced by standard versions of scientific realism. Structures are invoked to respond to two important challenges: one posed by the pessimist meta-induction and the other by the underdetermination of metaphysics by physics, which arises in non-relativistic quantum mechanics. We argue that difficulties in the proper understanding of what a structure is (...) undermines the realist component of the view. Given the difficulties, either realism should be dropped or additional metaphysical components not fully endorsed by science should be incorporated. (shrink)

We consider the claim by Dorato and Morganti 591–610) that primitive individuality should be attributed to the entities dealt with by non-relativistic quantum mechanics. There are two central ingredients in the proposal: in the case of non-relativistic quantum mechanics, individuality should be taken as a primitive notion and primitive individuality is naturalistically acceptable. We argue that, strictly understood, naturalism faces difficulties in helping to provide a theory with a unique principle of individuation. We also hold that even when taken in (...) a loose sense, naturalism does not provide any sense in which one could hold that quantum mechanics endorses primitive individuality over non-individuality. Rather, we argue that non-individuality should be preferred based on the grounds that such a view fits better the claims of the theory. (shrink)

When we speak about different interpretations of quantum mechanics it is suggested that there is one single quantum theory that can be interpreted in different ways. However, after an explicit characterization of what it is to interpret quantum mechanics, the right diagnosis is that we have a case of predictively equivalent rival theories. I extract some lessons regarding the resulting underdetermination of theory choice. Issues about theoretical identity, theoretical and methodological pluralism, and the prospects for a realist stance towards quantum (...) theory can be properly addressed once we recognize that interpretations of quantum mechanics are rival theories. (shrink)

Filosofian piirissä on viime aikoina käyty intensiivistä keskustelua metafysiikan naturalisoinnista ja tieteellisen metafysiikan mahdollisuudesta. Yksi tämän keskustelun keskeisistä teoksista on James Ladymanin ja Don Rossin (sekä osin John Collierin ja David Spurrettin) kirjoittama Every Thing Must Go (2007). Tässä kirjassa Ladyman ja Ross puolustavat, omien sanojensa mukaan, neopositivistista skientismiä. Heidän ohjelmansa on skientistinen, koska Ladymanin ja Rossin mukaan tiede on ainoa tapa tutkia todellisuutta objektiivisesti. Neopositivismi ilmenee puolestaan siinä, että heidän ohjelmansa tukeutuu eräänlaiseen verifikaatioperiaatteeseen. Ladymanin ja Rossin verifikaatioperiaate ei kuitenkaan (...) perustu, toisin kuin aiempien positivistien vastaava, kielelliseen merkitykseen tai suoriin havaintoihin vaan tiedeyhteisöön. Tiedeyhteisö päättää, mitkä kysymykset ja teoriat ovat tutkimisen arvoisia. Ladyman ja Ross esittelevät kirjassaan kaksi metafyysistä ohjelmaa: negatiivisen ja positiivisen. Toisaalta he pyrkivät kritisoimaan analyyttistä metafysiikkaa, jota he pitävät liiaksi irtautuneena nykytieteestä, ja toisaalta antamaan oman naturalistisen metafysiikkansa. Pyrimme tässä artikkelissa osoittamaan, että Ladymanin ja Rossin positiivinen ohjelma on jännitteessä, tai jopa ristiriidassa, heidän negatiivisen ohjelmansa kanssa. Tämä näkyy Ladymanin ja Rossin sitoutumisesta modaalirealismiin ja siinä, miten he yrittävät oikeuttaa sitoumuksensa. Jännitteen vuoksi Ladymanin ja Rossin on luovuttava joko modaalirealismista tai metafysiikalle antamistaan tiukoista vaatimuksista. (shrink)

I offer an explicit account of the underdetermination thesis as well as of the many challenges it poses to scientific realism; a way to answer to these challenges is explored and outlined, by shifting attention to the content of theories. I argue that, even if we have solid grounds (as I contend we do) to support that some varieties of the underdetermination thesis are true, scientific realism can still offer an adequate picture of the aims and achievements of science.

Tässä artikkelissa käsittelen Descartesin ikuisten totuuksien välttämättömyyteen liittyvää ongelmaa. Teoksessa Mietiskelyjä ensimmäisestä filosofiasta (1641–1642) Descartes nostaa esiin käsitteen ikuisista totuuksista, käyttäen esimerkkinään kolmiota. Kolmion muuttumattomaan ja ikuiseen luontoon kuuluu esimerkiksi, että sen kolme kulmaa ovat yhteenlaskettuna 180°. Se on totta kolmiosta, vaikka yhtään yksittäistä kolmiota ei olisi koskaan ollutkaan olemassa. Eräät ajattelemieni asioiden piirteet ovat siis Descartesin mukaan ajattelustani riippumattomia. Ikuisia totuuksia ovat ainakin matemaattiset ja geometriset tosiseikat sekä ristiriidan laki. Samoin Descartesin kuuluisa lause “ajattelen, siis olen” lukeutuu ikuisten totuuksien (...) joukkoon. Descartesin ikuiset totuudet olisivatkin siis loogisesti välttämättömiä. Niillä on kyseinen olemus riippumatta ulkoisten kohteiden olemassaolosta tai siitä, ajattelenko niitä lainkaan. Kuitenkin kirjeenvaihdossaan Descartes pitää itsepintaisesti kiinni käsityksestään, että ikuiset totuudet ovat Jumalan vapaasti luomia ja Jumala olisi voinut luoda ne erilailla. Näin ollen luodut ikuiset totuudet eivät tarkkaan ottaen olisikaan välttämättömiä vaan kontingentteja. Ne voisivat olla myös toisella tavalla. Artikkelin alkuun esittelen Descartesin modaalista metafysiikkaa sekä luotujen ikuisten totuuksien kontingenttiudesta seuraavia tulkinnallisia vaikeuksia. Tämän jälkeen pureudun kolmeen erilaiseen ratkaisuyritykseen kommentaarikirjallisuudessa (Frankfurt 1977; Curley 1984 & Bennett 1994) ja osoitan, miksi ne eivät riitä vastaamaan ongelmaan. Lopussa vedän johtopäätöksiä ja luonnostelen mahdollisen ratkaisun. (shrink)

This thesis inquires what it means to interpret non-relativistic quantum mechanics (QM), and the philosophical limits of this interpretation. In pursuit of a scientific-realist stance, a metametaphysical method is expanded and applied to evaluate rival interpretations of QM, based on the conceptual distinction between ontology and metaphysics, for objective theory choice in metaphysical discussions relating to QM. Three cases are examined, in which this metametaphysical method succeeds in indicating what are the wrong alternatives to interpret QM in metaphysical terms. The (...) first two cases failed in doing so due to different kinds of underdetermination. In the third case, unlike underdetermination, where there are many choices to be made, a “null-determination” is proposed where there may be no metaphysical choices in the available metaphysical literature. Considering what has been discussed, an agnostic philosophic position is adopted concerning the possibility of interpreting QM from a scientific-realistic point of view. (shrink)