This dissertation explores the prospects of postdeflationary substantive theorizing about truth. Postdeflationary theories define the concept of truth or the property of being a true truthbearer in a way that respects the deflationary desiderata of clarity, purity, and permissiveness with truth-aptness, without a necessary commitment to the core negative thesis of the deflationary approach. Postdeflationary substantive theories further acknowledge the complexity and explanatory utility of truth in understanding and defining other concepts and phenomena. The motivation for pursuing this study arises (...) from the so-called contemporary crisis of truth, where a substantive understanding of truth is subjected to widespread skepticism, critique, and even cynicism both inside and outside of philosophy in formal and mundane discourse. To better understand this crisis, particular attention is directed towards the deflationary critique of substantive theories of truth, which is a prevalent point of discussion in contemporary literature on western analytic philosophy. By exploring the limits and philosophical sustainability of deflationary critique of substantive accounts of truth, valuable insight is gained about the contemporary crisis of truth and the potential for substantive theorizing about truth in general. This dissertation composes of an introduction and four original research publications that address two connected themes: exploration of the philosophical sustainability of deflationary critique of substantive theories of truth, and exploration of the prospects for development of the now popular substantive pluralist theories of truth. These themes constitute both negative and positive aspects in relation to analyzing the prospects of postdeflationary substantive theorizing about truth. The first part of this dissertation focuses on arguing against the widespread deflationary readings of W.V.O. Quine’s truth, who is widely interpreted as a prominent and influential deflationist in both the secondary literature on his philosophy and contemporary truth-theoretic debates more broadly conceived. The first essay demonstrates that Quine’s immanent conception of truth involves commitments that are incompatible with general and theory-specific framings of the deflationary thesis. The second essay demonstrates conflicts between Quine’s views and what has in recent literature been argued as strong and moderate variants of the deflationary thesis. In conclusion, these essays demonstrate that the widespread deflationary readings of Quine’s truth are mistaken, thus removing a prominent thinker from the deflationists ranks while simultaneously casting suspicion towards the philosophical sustainability of the deflationary approach in general. The second part of this dissertation explores the prospects of postdeflationary substantive theorizing about truth by analyzing the limits and prospects for development of the increasingly popular substantive pluralist theories. The third essay explores different ways in which semantic ambiguity poses trouble for current pluralist models. The fourth essay argues that to achieve the theoretical desiderata that pluralists ask from discourse domains, the latter ought to be individuated on ontological rather than topical grounds. In conclusion, these essays demonstrate that while current pluralist models involve shortcomings, they encompass potential for development and provide a viable prospect for sustainable postdeflationary substantive theorizing about truth. (shrink)

Totuus on nykyisellään laaja-alaisen kritiikin kohteena niin akateemisessa, poliittisessa kuin vähemmän formaalissakin kontekstissa. Puolustan filosofisesti kestävää ja selitysvoimaista totuuskäsitettä tältä laaja-alaiselta kritiikiltä argumentoimalla sen arvon ja normatiivisuuden puolesta. Totuus on välineellisesti arvokas käsite, joka mahdollistaa todellisuuden erottamisen kuvitelmasta ja toiveajattelusta. Tämän lisäksi todet uskomukset ovat välineellisesti arvokkaita moninaisten hyötyjen, kuten onnistuneiden ennustusten ja navigoinnin saavuttamisessa. Toisaalta olemme joskus kiinnostuneita totuudesta pelkästään sen itsensä takia. Totuuden normatiivisuudesta kertoo taipumuksemme pitää sitä yleisenä tiedollisten pyrkimysten päämääränä ja yhtenä uskomuksen sekä väitettävyyden oikeellisuuden standardina, (...) johon suhteessa olemme eri mieltä ja jonka puhumista edellytämme luokka- ja oikeussaleissamme sekä parlamenteissamme. Edellisen nojalla totuus ei osoittaudu pelkästään mielenkiintoiseksi teoreettisen tarkastelun kohteeksi, vaan käsitteeksi, jolla on laaja-alaista tieteellistä ja yhteiskunnallista merkittävyyttä. (shrink)

Kirjoituksessa argumentoin, että metafysiikka on ollut valistusta, vaikka se edelleen kaipaa lisää valistumista, kun valistus ymmärretään avoimena prosessina, joka ei ole ajasta ja paikasta riippuvaista. Käsittelen ensin sitä, mitä metafysiikka ja valistus ovat. Sitten lausun länsimaisen metafysiikan historiasta hyvin lyhyesti. Päätän esseen argumentoimalla, että metafysiikka on valistunutta siinä mielessä, että klassisen substanssi-ominaisuus-skeeman sokeasta seuraamisesta on pitkälti päästy eroon. Metafysiikka kaipaa kuitenkin lisää valistusta ja kriittistä tarkastelua, jotta vapaudumme täysin kyseisen skeeman ja modernin predikaatti-logiikan johdatuksen aiheuttamasta kolmesta ongelmallisesta suositusta (tausta)oletuksesta: (1) (...) perustavat partikulaariset yksilöoliot ovat (periaatteessa) laskettavia, (2) ne eivät ole relationaalisia ja (3) ominaisuudet ovat ontologisesti riippuvaisia kantajistaan. (shrink)